Uuden opettelua ja tavoitteita

Luvassa tänään: hillittömän huonoja kuvia ja vielä huonompia juttuja. Mikään ei siis ole muuttunut viime kerrasta eli turhan asiapitoista ja järkevää postausta on siis tuskin luvassa! No ei, on tässä kyllä oikeasti asiaakin ja kivaa asiaa kuulkas onkin! Kävin nimittäin tapaamassa erästä PT:tä ohjelman ja ruokavalion tiimoilta ja nyt lähdetään muuttamaan paljon asioita. Onneksi en ole hirveän muutosvastainen, mitä nyt vähän teki mieli väittää vastaan ja laittaa sormet korville - en ole siis muutosvastainen, hyvin jääräpäinen vain. 

Puhetta oli siis siitä, että nyt pitäisi lähteä kasvattamaan lihasta ihan oikeasti. Olin vähän uumoillut, että oma ruokavalio ei ehkä energiamäärältään ole ihan riittävä - olen siis syönyt fiiliksen mukaan ja jos ei ole nälkä, en oikein osaa pakottaakaan. Paitsi tietysti karkit maistuisivat aina - siinäkin vaiheessa kun on tuhonnut jo 800 grammaa ja kroppa taistelee vastaan. Nyt tietysti toisaalta pelottaa, että homma räjähtää käsiin kuin taannoinen pinaattikeittoni tehosekoittimesta (don't ask..) ja kesän vietän vanukasmaisessa kunnossa. Toisaalta eihän kitudieetillä oleminen ole pidemmän päälle hyvä, vaan oikotie metabolisiin ongelmiin, mitkä varmaan itselläni ovat jo lähtövalmiudessa nurkan takana. Viestin myös avoimesti halustani olla siinä kunnossa, että voisin joskus kisata - ilmeisesti ruumiinrakenteeni on sellainen, että toimisi hyvin BF-lavalla. Kai nyt saan jonkinlaisen mielenrauhan, kun leveät hartiat ja roteva rakenne ovat positiivinen myötävaikuttaja edes jossain asiassa! Pikkuseikat, kuten mahdottomuus löytää istuvia vaatteita, ovat nyt toissijaisia asioita, kohtahan minulla on oikeus hillua verskat jalassa joka paikassa, jes!

Tätä lähdetään siis kasvattamaan ihan oikeasti!

Uuden treenin osalta asioita ei onneksi viety äärimmäisyyksiin. Tuttuja liikkeitä, mutta nyt oikeammin tehtyinä. Ilmeisesti käsitykseni selkätreenistä on ollut ihan ok, ongelmana vain on ollut se että liikkeet eivät oikeastaan ole aktivoineet selkää juuri yhtään. Great. Ja minä kun ajattelin, että hyvin kehittynyt hauis on syntymälahjana saatu - ei, samaan kuntoon pääsee tehdessä ylätaljaa hauiksilla. Siis oikeasti! Muitakin pikkuseikkoja, mihin kiinnittää huomiota, on esimerkiksi hengitys: on ihmeellistä, etten ole tipahdellut sarjojen aikana aivan holtittomasti. Perusasioista lähdettiin ja kyllä toisaalta malttamattomana odotan, tapahtuuko esimerkiksi kuukaudessa muutosta, jonka ominkin silmin huomaisi - vaikka itse taitaa olla se, joka viimeisenä muutoksen huomaa. Jos nyt saisin ne olkapäätkin!

Toisaalta inhottaa ihan tosi paljon kaikki se aika, mitä olen tehnyt salilla - tai oikeastaan "tehnyt". Okei, on jotain tulosta tullutkin, mutta kunto voisi olla huimasti parempi kuin mitä nyt. Olen kyllä ottanut näiden asioiden kanssa aika rennosti eli mitään pikaratkaisua onneen en ole odottanutkaan, joten kai tuo oma saliräpeltäminen on jonkinlaisena pohjatreeninä mennyt. Ja pitää pitää mielessä, että olen vihannut urheilua ennen saliharrastusta ja nyt kuitenkin ollaan siinä pisteessä, että olen valmis asettamaan itselleni konkreettiset tavoitteet urheilussa. Urheilussa! Välillä käy mielessä, että jos tämä onkin vain jotain orastavaa kolmenkympin kriisiä, mikä tuntuu tarttuvan ikään ja sukupuoleen katsomatta epidemian lailla. Toisaalta jos olen kolmekymppisenä elämäni kunnossa, mitä väliä?

En livo epämääräisesti huuliani peilikuvalleni. Toivottavasti.

Jännittää nyt siis ihan älyttömästi ja mietin, onko minusta oikeasti tähän ja apua-apua-apua! Toisaalta, menetän elämänhallintani jos on jokin asia, mitä en itse täysin hallitse ja tässä on kyseessä juuri se asia - joudun luottamaan muihin, ja kaltaiselleni kylmälle kyynikolle on kuulkaa aika isot panokset pelissä. Toisaalta palkintonta olisi jotain aivan mahtavaa, joten kai riskinotto on sen arvoista - terveisin ihminen, jonka mielestä lottoaminen alkaa olla siinä ja siinä, riskirajoilla. En pelaa koska pelkään, ja jos pelaan, olen aivan helvetin huono häviäjä. Siis oikeasti, hävitessäni on tosi lähellä ettei pelilauta lennä ja miettikää, kun tuomaristo joutuu väistelelmään lentäviä kenkiä ja kukkapuskia? No-no. Vaadin ehkä vähän myös mentaalipuolen valmennusta, vaikka en käsitä mitä hyvää voi mahdollisesti tulla kyvystä pystyä kohtaamaan häviö (perhe- ja muut suhteet pysyvät kasassa?). Kai kisoissakin osittain pätee kadun lait: jos olet isoin, olet aika vahvoilla!

Huomenna päivä starttaa taas aamusalin merkeissä, menen "kotisalilleni" treenaamaan. Sain kyllä vinkkiä, että salia voisi vaihtaa (toinen sali on kyllä oikein mukava ja ihmiset mahtavia), mutta en ole vielä ollut siihen valmis. Vaikka kotisalilla harvoin (en koskaan) juttelen kenenkään kanssa, saan lohtua tutuista naamoista. Mitä lohtua? No, kyllä kai tuntee jonkinlaista sielujen sympatiaa kun vääntää menemään ennen aamukahdeksaa. Kai olen saanut itsekin sympatiaa osakseni, kun olen siellä vääntänyt liikkeitä ihan päin mäntyä..

Muksaa loppuviikkoa! Huomisen viimeistelee vielä ilta-aerobinen eli siivous. Kuvitelkaa, että pompin täällä onnesta soikeana.. nooooooooot.