Onni ja popcorn

Mistä ihmisen onnen tunne syntyy? Popcornista. Jep, se syntyy popcornista. Kuulostaa hullulta, mutta tajusin tästä pienestä asiasta, miten pienestä onnen tunne voi oikeasti syntyä. Sille vain täytyy antaa mahdollisuus - kliseistä mutta totta. Onko teille käynyt jotakin vastaavaa?

Aloitin eilen illalla katsomaan leffaa (Magic Mikea jos tarkkoja ollaan, en tykännyt) ja viestittelin samalla Annin kanssa. Kerroin miten leffailtaa ei voi kutsua oikeaksi leffaillaksi, jos ei mussuta omatekemiä popcorneja. Anni käänsi vielä veistä haavassa kertomalla, että puputtaa omia poppareitaan parasta aikaa. Nice! Noh, mitä teen? Käännän kämpän ympäri popcornin siementen toivossa - ja pussin pohjallinen löytyi! Tuosta satsista sain hyvän 4 litran popparimässyn herkkupäiväksi! Ihme että satsista riitti vielä seuraavaan aamuun.. En tiedä mikä vaivasi, normaalisti olisin vetänyt kaikki napaan. Ehkä onnellisuus hämmensi. En vieläkään täysin ymmärrä, mistä se onnen tunne sitten syntyi. Siitä että sain popcornia? Vai siitä että leffaillasta tuli oikeasti leffailta? Käsittämätöntä!

Voisin ehkä kirjottaa näiden herkkupoppareiden ohjeen blogiinkin jossakin vaiheessa...

Onnen tunne voi syntyä myös siitä, että tajuaa miten kunto on kasvanut 4 viikon rääkkitreeneillä. 4 viikon rääkkitreenit sai eilen päätöksen, kun intervallin sijasta hölköttelin noin 3 km matkan about 15 minuuttiin. Siis JESH! Tällaiselle minunlaiselle kuntoilijaille, joka välttää juoksemista niin pitkälle kuin mahdollista, tulos oli... aaa... niin hieno! Tulos oli oikeasti suuri saavutus! Vaikka kunto onkin suht hyvä, niin juoksija (vai hölkkääjä?) en ole, en sitten millään. Eilisestä saavutuksesta tulikin mieleeni seuraava tekstin pätkä:

Eilen oli siis kaiken kaikkiaan mieletön päivä! Tajusin miten pienestä onnen tunne syntyy ja saavutin tavoitteeni, tulin paremmaksi. Seuraava tavoitekin on jo asetettu. Tarkoituksena olisi seuraavaksi hölkötellä 7 km:n matka. Toivottavasti saan tsempparin mukaan, koska 7 km saattaa olla jo liikaa. Olisikohan sittenkin pitänyt asettaa tavoite vaikka 5 km:in?

Päivän kohokohta oli ehdottomasti hölkkätulos! Jipiiii, vieläkin hymyilyttää!

P.S. Toivon että Anni löytää joskus onnensa Emerald Balancesta! Se on nimittäin jotain niin kamalaa! ;)